Nimimerkki ”Rallu – ikä, no jaa, lähempänä vielä 75 vuotta kuin 80” (4.6.2017)
Tarttis tehdä jotain kuntonsa eteen! Tiedänhän minä sen ja osaisinkin kai, mutta miksi en tee? Miksi tieto on niin vaikea siirtää toiminnaksi?
Kun täytyisi esimerkiksi vähän venytellä, pitkään omillaan ollut kaappi pitää juuri silloin järjestellä. Selityksiä ja verukkeita löytyy ainakin minulla seniorilla, ehkä nuoremmillakin. Eihän minulla yksin asuvalla eläkeläisellä, ole enää ulkonäköpaineita, kuten ehkä nuoremmilla. Enkä taida enää saada ”ylvästä” ryhtiäkään takaisin, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Haluaisin kuitenkin pitää itsestäni huolta niin, että toimintakykyni säilyy ja mieleni pysyisi virkeänä. Siispä tavoitteita asettamaan, nyt ihan tosissaan!
Tahtoisin vielä monta vuotta itse poimia tavarat lattialta ja yläkaapeista, saada vaatteet päälle ja kengät jalkaan, harrastaa kivoja asioita, kierrellä kaupoissa ja kävellä lenkkiä, nähdä lenkillä muutakin kuin varpaat. Äkillisessä mielenhäiriössä voisin yrittää muutaman askeleen juostakin! Ryhti voisi sen verran parantua tai ainakin säilyä nykyisellään, että näkisin lenkillä aikaisempaa paremmin maisemiakin. Kyllä ne jalat siellä mukana tulevat, vaikka ei niitä koko ajan vahtisikaan. Tasapainokin saisi parantua, jotta ei tarvitsisi koko ajan jännittää kaatumista esimerkiksi hiihtäessä. Päässä raksuttaa, murtumia tulee helposti, ja murtumat paranevat hitaasti. Portaatkin olisi tulevaisuudessakin hyvä vielä pystyä kävelemään ylös, vaikka asunkin kuudennessa kerroksessa. Se on minun jokapäiväinen kuntotestini!
Näine toiveineni marssin Katin luo pilatessalille. Jännitti ja vähän pelottikin. Nyt olen aloittanut yksilöllisen harjoittelun. Täytyy tunnustaa, että se on ollut minulle aika vaikeaa, mutta kuitenkin sopivan haastavaa. Välillä tunnen itseni tosi surkeaksi: tunnen jäykkyyttä, kireyttä, huteruutta. Mutta harjoittelu on kuitenkin kivaa, ja Kati osaa hyvin kannustaa ja motivoida. Vielä yksi asia, joka minulle on tärkeää. Pilatessalissa on ihanan rauhallista. Siellä ei pauhaa hirveä musiikki eikä rämähtele painot (miksi niitä ei voi muuten laskea rauhallisesti alas?), sanoo nimimerkki ”kokemusta on pauhaamisesta ja rämähtelemisestä”. Sekä mieli että keho virkistyvät. Kotiin kävellessäni tunnen itseni lähes ”kevytkenkäiseksi”! Olisi muuten hienoa saada syksyksi päiväaikaan kokoontuva oma senioreitten pilatesryhmä! Voisi harjoitella yhdessä ja tunnin jälkeen palkita itsensä Sellossa pullakahvilla, porukassa.
