Tämä kirja-arvio on julkaistu ensimmäisen kerran Liikunta & Tiede -lehdessä xx/2025.
Hyvä johdatus meditaatioon
Jouni Hallikainen: Pieni meditaatiokirja – Opas mielen harjoittamiseen ja tyyneyden polulle astumiseen
Readme.fi 2025. 224 sivua
Tervehdin ilolla Jouni Hallikaisen kirjoittamaa koulukuntavapaaksi pyrkivää kirjaa meditaatiosta erityisesti siksi, että aiheesta on kirjoitettu niin paljon ideologioihin, koulukuntiin ja uskonnollisiin tulkintoihin sidottuja tekstejä. Hallikainen pyrkii Pienessä meditaatiokirjassaan riisumaan meditaation mystiikasta ja kiteyttämään, miksi ja miten meditaatiota voi hyödyntää oman hyvinvoinnin edistämisessä yhtä arkisesti kuin liikkumista, musiikin kuuntelua tai lukemista.
Hallikaiselle meditaatio on ”mystiikasta vapaata oman mielensä harjoittamista, tietoisuutensa tutkimista ja todellisen itsensä äärelle uteliaalla aloittelijan asenteella pysähtymistä”. Hän kuvaa, kuinka mieltään voi oppia tarkkailemaan, ymmärtämään, kyseenalaistamaan, ohjailemaan ja jalostamaan meditaation avulla. Kirjoittajan mukaan meditaatio eroaa hyväksyvästä tietoisesta läsnäolosta siten, että meditaatioharjoitus kestää rajallisen ajan, kun taas mindfulness on laajempi tapa olla läsnä ja hereillä ilman automaatio-ohjausta. Mindfulnessia voidaan kehittää erilaisin meditaatioharjoituksin. Itselleni monet kirjassa esitetyt meditaatioharjoitukset ovatkin tulleet tutuiksi nimenomaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksina.
Hallikaisen mukaan koko elämästä tulee meditaatio, kun onnistuu poistamaan kaiken automaatio-ohjautumisen elämästään. Itse ajattelen, että vaikka usein on hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä tunnistaa automaattiohjautuminen tunnistaminen ja poiskytkeminen, niin täydellinen sen poiskytkeminen on täysin mahdotonta ja tarpeetonta. Ihmiselle automaattiohjauksella toimiminen on pelastus: emme voisi elää, jos meidän tulisi olla tietoinen koko ajan kaikesta, mitä tapahtuu sisällämme ja ympärillämme. Ehkä Hallikainenkin ajattelee näin, mutta hän ei siitä ainakaan selkeästi kirjoita, vaikka mainitseekin, että meditaatiolla on hänen mielestään turha tavoitella täydellistä mielenhallintaa – jos hallintaa voi tavoitella lainkaan.
Vaikka Hallikainen jo alkusanoissaan kertoo kyseessä olevan enemmän kokemuspohjainen teos kuin tietokirja, hän kuitenkin kirjansa sivuilla pohjaa osan väitteistään tieteeseen. Tutkijakoulutuksen saaneena jäin kaipaamaan edes joitakin tutkimusviitteitä niissä kohdissa, joissa hän viittaa kirjallisuuteen. Tämä vahvistaisi kirjan selkärankaa.
Teos on käytännönläheinen ja selkeä. Se on helppolukuinen lyhyiden lukujen ja selkeästi kuvattujen harjoitusten ansiosta. Lyhyet luvut sopivat kärsimättömälle meditaatioon tutustujalle. Itse olisin nauttinut myös pidemmistä ja syvällisemmistä pohdinnoista. Toisaalta en ole enää aloittelija, enkä siten ehkä enää suoraan kirjan kohderyhmää.
Pientä meditaatiokirjaa lukiessani tein samalla kirjan harjoituksia. Merkitsin muistiin harjoituksia, joiden ääreen haluan palata ja kirjoittelin huomioitani sivun reunoihin. Kirjoitin myös muutaman kysymysmerkin, joiden kohdalla teksti sai minut arvioimaan sitä, mitä mieltä itse olen asiasta. Tähän Hallikainen lukijaa kannustaakin: suhtautumaan kriittisesti kirjassaan esittämäänsä. Hän myös tuo auliisti esiin oman ajattelunsa puutteet ja rajoitteet, mikä lisää luotettavuuden kokemusta kirjasta.
Erityisesti pidin kirjoittajan armollisesta, lempeästä ja käytännönläheisestä tavasta suhtautua meditaatioon. Esimerkiksi valaistuminen on hänelle syvää ymmärrystä siitä, ettei tarvitse päästä tai mennä yhtään mihinkään. Hän ei edes mielellään puhu valaistumisesta tai heräämisestä meditaation yhteydessä. Hallikaiselle meditaatiossa ei ole kiveen hakattuja sääntöjä, jotka koskevat esimerkiksi harjoittamisen oikeaa tapaa, paikkaa, aikaa tai asentoa. Hän myös kannustaa olemaan seuraamatta yhtäkään gurua ja karttamaan hierarkisia meditaatioyhteisöjä tai -ryhmiä, joissa esitetään vain yksiä totuuksia. Halllikainen pyytääkin kysymään itseltään, lisääkö vai rajoittaako oma meditaatioharjoitus toimintamahdollisuuksia elämässä ja tekemään sen pohjalta ratkaisuja meditaation suhteen.
Pienen meditaatiokirjan lukeminen ja sen harjoitusten tekeminen on erinomainen keino tutustua meditaatioharjoitteluun. Kirjoittaja korostaakin, ettei meditaatioon voi tutustua pelkästään lukemalla, mutta kirjan harjoitukset ovat selkeitä ja uskoakseni myös aloittelijan helposti kokeiltavissa. Meditaatiotekniikoita ja harjoittamisen tapoja esitelläänkin kirjassa paljon, jotta jokainen voisi löytää itselleen sopivimmat harjoitukset. Samalla se osoittaa, että meditaatiota voi harjoittaa hyvin monipuolisesti ja monella eri tavalla. Kirja ei lupaa mitään, etenkään pikavoittoja, mutta se kannustaa kokeilemaan ja uteliaana tutkimaan, mitä meditaatio voisi itse kullekin tarjota. Sen tarkoituksena on auttaa pääsemään meditoinnissa alkuun, ja siinä se mielestäni onnistuu erinomaisesti.
KATI KAURAVAARA
LitT, VTM, sosiaalityöntekijä
kati.kauravaara@pilateshetki.fi