Juokseva fysioterapeutti

Kestävyysjuoksuharjoittelu voi olla huonoimmillaan ja pahimmillaan äärimmäisen monotonista ja kehoa yksipuolisesti kuormittavaa harjoittelua. Maratonjuoksijan tärkeimmän harjoituksen, ns. ”pitkän lenkin”, aikana samat liikemallit saattavat toistua harjoituksen pituudesta riippuen jopa 20 000–30 000 kertaa. On selvää, että jos harjoituksen aikana toistetaan samaa liikettä vuoron perään kymmeniätuhansia kertoja, pienetkin puutteet suoritustekniikassa voivat vaikuttaa oleellisesti suorituskykyyn tai kehon rakenteiden kuormittumiseen. On totta, että lajisuorituksena esimerkiksi maraton on pitkäkestoinen ja yksitoikkoinen suoritus, jolloin myös harjoittelun tulee ainakin osittain olla yksitoikkoista ja pitkäkestoista, jotta juoksijan keho ja mieli tottuvat lajin vaatimuksiin. Polkumaraton tekee poikkeuksen monotonisuuden osalta, mutta asettaa juoksijalle muita haasteita, joita nostan esiin myöhemmissä kirjoituksissani.

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa kestävyysjuoksuharjoittelusta ja siihen liittyvistä ilmiöistä juoksevan fysioterapeutin näkökulmasta. Pohdiskelen kirjoituksissani muun muassa seuraavia kysymyksiä:

  • Kuinka suuren osan juoksuharjoittelusta tulee olla yksitoikkoista?
  • Voisiko harjoittelua monipuolistamalla ja järkeistämällä ehkäistä rasitusvammoja ja jopa parantaa suorituskykyä?
  • Tehdäänkö tukilihasharjoittelua ainoastaan vammojen ehkäisemiseksi vai voisiko tukilihasharjoittelulla olla myös suorituskykyä kehittävä vaikutus?
  • Millä tavalla juoksijat voisivat hyödyntää fysioterapeutin tieto-taitoa rasitusvammojen vähentämisessä, rasitusvamman tai -vaivan kuntoutuksessa tai jopa suorituskyvyn parantamisessa?
  • Mitä annettavaa fysioterapeutilla on, kun puhutaan juoksuvalmennuksesta?

Pohdiskeluun minua ovat kannustaneet ennen kaikkea omat kokemukseni. Ensimmäisen maratonini juoksin vuonna 2006 hieman yli 3:30- aikaan. Vuosien 2006–2016 aikana maratoneja on kertynyt parisenkymmentä, ja maratonennätys on pikkuhiljaa parantunut 2:42-tasolle. Vuosien 2006–2013 aikana harjoitteluani häiritsivät jatkuvat ja toistuvat rasitusvammat, jolloin myös kehittymiseni juoksijana oli hidasta. Näin jälkikäteen vuosien 2006–2013 harjoittelua arvioidessani voin todeta tehneeni hyvin monta virhettä harjoittelun jaksottamisessa ja annostelussa. Ennen kaikkea harjoittelustani puuttui monta sellaista elementtiä, joiden uskon mahdollistavan tällä hetkellä ”kivuttoman” harjoittelun ja yli kaksinkertaiset harjoitusmäärät verrattuna vuosiin 2006–2013. Nyt viimeisen kolmen vuoden ajan olen saannut harjoitella ilman suurempia vaivoja, jolloin myös kehitys on ollut huomattavasti nopeampaa ja maratonennätyskin on parantunut yli 20 minuuttia.

, , ,

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko