Jalkojen kiputiloja on hoidettu yksilöllisillä tukipohjallisilla jo usean vuosikymmenen ajan. On myös uskottu, että tukipohjallisilla on voitu korjata ja ehkäistä jalkojen virheasentoja, joiden on ajateltu aiheuttavan erilaisia jalka- ja selkävaivoja. Mutta mikä on jalan virheasento? Jos on olemassa jalan virheasento, niin tällöin meidän tulisi myös pystyä määrittämään jalan ”oikea asento”. Tämä ei ole kovinkaan yksinkertaista nykyisen tutkimustiedon valossa.

Siitä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun lättäjalkaiset (matala jalan sisempi kaari) henkilöt saivat vapautuksen asepalveluksesta. Tuolloin ”lättäjalkaisuuden” ajateltiin olevan sairaus, mutta nykyisen tutkimustiedon valossa tiedetään matalakaarisen jalan olevan täysin normaali jalan muodon variaatio. Synnynnäisesti lättäjalkaisilla henkilöillä ei myöskään esiinny tilastollisesti yhtään sen enempää jalkavaivoja kuin ”normaalikaarisilla” tai ”korkeakaarisilla” henkilöillä.

Vanhat uskomukset elävät edelleen vahvana terveydenhuollon ammattilaisten ja asiakkaiden mielikuvituksissa. Matalakaarinen jalka ei muutu korkeakaariseksi tukipohjallisen avulla, tai oireettoman lättäjalkaisen henkilön ei tarvitse hankkia tukipohjallisia ehkäistäkseen jalkavaivoja. Meillä on matalakaarisia jalkoja, korkeakaarisia jalkoja sekä jalkoja siltä väliltä. Kaikki nämä kaarityypit ovat yhtä hyviä tai huonoja, ja kaikki nämä kaarityypit mahdollistavat jalan normaalin toiminnan.

Miksi minä valmistan yksilöllisiä tukipohjallisia, vaikka en uskokaan jalkojen virheasentoihin? Seuraavaksi pohdin, missä tapauksissa tukipohjalliset voivat olla järkevä ratkaisu osana jalkavaivojen hoitoa ja kuntoutusta.

 

LIIKEMALLIN OHJAAMINEN

Jalan liikemallit voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: pronaatiosuuntainen -neutraali – ja supinaatiosuuntainen liikemalli.

Pronaatiosuuntainen liikemalli

Pronaatiosuuntaisella liikemallilla tarkoitan nilkan ja jalkaterän liikettä, jossa jalkapohjan alueen painekuormitus painottuu sisäsyrjän rakenteille. Tämä liikemalli saattaa aiheuttaa lisäkuormitusta esimerkiksi akillesjänteelle, jalkapohjan kalvojänteelle sekä nilkan sisäreunalla kulkeville kudoksille, mutta ei missään tapauksessa ole riskitekijä oireettomilla henkilöillä. On syytä muistaa, että pronaatio on kuitenkin tärkeä kehon iskunvaimennusmekanismi, ja pronaatio myös mahdollistaa jalan mukautumisen epätasaiseen ja muuttuvaan alustaan.

Ylipronaatio käsitteenä on peräisin niiltä ajoilta, kun ajateltiin, että on olemassa jokin ”normaali” pronaation määrä. Nykyisen tutkimustiedon pohjalta on lähes mahdoton määrittää normaalia pronaatiota, sillä oireettomien ihmisten pronaation määrä vaihtelee suuresti. Nykyisen tietämyksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että pronaation ajallisella kestolla voi olla merkitystä jalkaterän- ja nilkan vaivojen synnyssä. Pitkittyneella pronaatiolla tarkoitetaan pronaatiosuuntaisen liikkeen pitkittynyttä ajallista kestoa, mikä ilmenee siten, että ponnistusvaiheeseen siirryttäessä jalkaterän painopiste on enemmän jalkaterän sisäterän rakenteilla.

Tietyissä tapauksissa (esimerkiksi akillesjänteen tai jalkapohjan kalvojänteen vaivoissa) pronaation tietoisella vähentämisellä voidaan ainakin teoriassa (ja myös käytännössä) helpottaa kipua ja turvata kudoksen paranemista. Sisäreunaltaan ”vahvistetulla” pohjallisella voidaan pyrkiä ohjaamaan liikettä kohti neutraalia liikemallia, jolloin ärtyneiden kudosten kuormittuminen vähenee.

Supinaatiosuuntainen liikemalli

Supinaatiosuuntaisessa liikemallissa askel rullaa nilkan ja jalkaterän ulkosyrjän rakenteilla. Tässä liikemallissa painekuormitus keskittyy jalkaterän ulkosyrjän rakenteille sekä venyttää nilkan ulkosyrjän kudoksia (nivelsiteet, ulkosyrjällä kulkevat jänteet). Supinaatiosuuntaisessa liikemallissa jalassa tapahtuva joustopronaatio voi olla alentunut, mikä saattaa tehdä jalasta huonomman iskunvaimentajan sekä altistaa nilkan ”nyrjähdyksille”. Vahvistamalla ja kiilaamalla pohjallisen ulkoreunaa, sekä käyttämällä kiertolöysää jalkinetta pyritään ohjaamaan jalan liikemallia kohti neutraalia.

Neutraali liikemalli

Neutraalissa liikemallissa joustopronaatiota sekä supinaatiota tapahtuu riittävästi ja oikea-aikaisesti. Tämä ilmenee siten, että kantapään irrotessa alustasta ja painon siirtyessä kohti jalkaterää, jalkaterän painopisteet pysyvät tasaisesti isovarpaan tyven ja pikkuvarpaan tyven alla. Pitkittyneessä pronaatiossa painopiste on enemmän isovarpaan tyven alla, ja supinaatiosuuntaisessa liikemallissa taas pikkuvarpaan tyven alla.

 

TUKIPINTA-ALAN SUURENTAMINEN

Yksilöllisellä tukipohjallisella voidaan keventää tiettyjen jalkapohjan alueiden painekuormitusta ilman, että jalan liikemalleihin pyritään vaikuttamaan. Korkeakaarisessa jalassa jalkapohjan painekuormitus painottuu pienemmälle alueelle kuin matalakaarisessa jalassa. Seisomatyö kovilla alustoilla yhdistettynä korkeaan jalkaholviin saattaa ärsyttää kovalla painekuormituksella olevia jalkapohjan kudoksia. Joustava tukipohjallinen, joka suurentaa jalkapohjan tukipinta-alaa, saattaa tarjota helpotusta painekuormituksesta kärsivillä seisomatyöntekijöillä.

 

TUKIPOHJALLISET, JALAN EPÄMUODOSTUMAT SEKÄ JALAN NORMAALIA TOIMINTAA HÄIRITSEVÄT LIIKERAJOITUKSET

Kävelyn taloudellisuuden ja kuormittavuuden kannalta tärkeitä kävelyn vaiheita ovat kantaisku sekä ponnistusvaihe. Voimme helposti kokeilla, miltä kävely tuntuisi, jos kantapää ei osuisi lainkaan alustaan kävelyn aikana, tai jos emme pystyisi tekemään varvastyöntöä. Jalan epämuodostumat tai merkittävät liikerajoitukset voivat häiritä tai estää näiden kävelyn osavaiheiden toteutumista. Esimerkiksi merkittävä nilkan koukistusliikerajoitus voi estää kävelyn kantapää edellä tai pahimmassa tapauksessa koko kantapään tuomisen alustaan kiinni. Tällaisessa tapauksessa tukipohjallinen, jossa kantaosa on korotettu yhdistettynä korkeakantaiseen jalkineeseen, voi helpottaa kantaiskun tekemistä tai kantapään saamista alustaan kiinni.

 

JALKINEIDEN KÄYTTÖMUKAVUUDEN LISÄÄMINEN

Joskus tukipohjalliset voidaan tehdä tiettyjen jalkineiden käyttömukavuuden lisäämiseksi. Monesti miesten ja naisten juhlakengät eivät yllä mukavuudessaan tavallisten arkikenkien tasolle. Tämä huonompi käyttömukavuus voi toki myös johtua siitä, että juhlakengät ovat yleensä harvemmin käytössä, jolloin jalan on vaikea tottua jalkineeseen. Jalkineen käyttömukavuus on myös tärkeää, kun puhutaan vaikkapa lenkkikengästä. Mukavalla jalkineella on myös mukava kävellä, ja jos mukavan tuntuinen jalkine lisää motivaatiota liikkumiseen, niin tällöin tukipohjallisen valmistaminen on hyvinkin perusteltua.

 

YHTEENVETO

Nykyään tiedetään se, että ainoastaan tuijottamalla jalan kaaren korkeutta ei voida sanoa mitään siitä, kuinka jalka toimii kävellessä, tai millä todennäköisyydellä henkilö tulee kärsimään jalkavaivoista…tai selkävaivoista…tai polvivaivoista.  Voimakkaasti pronatoivan oireettoman henkilön ei ole pakko käyttää tukipohjallisia tai ylipronaatiotuettua jalkinetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jalan asennolla, jalkineella tai pohjallisella olisi merkitystä silloin, kun henkilöllä on jo arkea haittaava jalkavaiva. Jalkavaivojen hoito ja kuntoutus koostuvat monesta tekijästä, ja tukipohjalliset ovat yksi työkalu kotiharjoitteiden, jalkineohjauksen sekä kuormitustason säätelyn kanssa. Tekemällä monia asioita hieman paremmin, päästään yleensä parhaaseen lopputulokseen niin kuntoutuksessa, huippu-urheilussa kuin elämässä yleensä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko